Länsi-Kuopion Nuorisoseuran historia

Maanantai 23.3.2015 - Antero Rytkönen ja Olavi Karttunen (suullinen tieto) mukaellen Tero Hongisto

Länsi-Kuopion Nuorisoseura ry 1903-83

Juttu on kirjoitettu Nuorisoseuran 80-vuotisjuhlaan 1983.

Suomessa Nuorisoseuraliike sai alkunsa Etelä-Pohjanmaalla 1880-luvulla ja siirtyi noin kymmenessä vuodessa myös Pohjois-Savoon ja täällä ensimmäinen ja ainoa jo 1800-luvun puolella perustettu Nuorisoseura oli Siilinjärven Kasurilan kylässä.

Kallaveden Länsirannan ensimmäinen NS perustettiin Hirvilahteen alkusyksyllä 1902 ja puolivuotta myöhemmin maaliskuun 25. päivänä 1903 pidettiin Haminalahden kansakoululla alustava kokous NS:n perustamiseksi Haminalahden, Kaislastenlahden ja Rytkyn alueelle.

Läsnä oli 20 innokasta kyläläistä, joita 13 välittömästi ilmoittautui jäseneksi. Haminalahden Hovin karjatalouskoulun johtaja agr. Marjala toimi ensimmäisen kokouksen puheenjohtajana ja opettaja Alma Lintunen kirjurina. He olivat varmaankin olleet myös aloitteen tekijöinä ja koollekutsujina.

Viikon kuluttua ensimmäisestä kokouksesta kokoonnuttiin  jo seuran perustamiskokoukseen Rytkyn Penkereelle. Avaraan pirttiin saapuikin jo 40 henkeä, joista puolet liittyi seuraan jäseniksi. Kokouksessa valittiin sääntötoimikunta, jonka valmistelemat säännöt hyväksyttiin 3. päivänä toukokuuta 1903 ja valittiin myös väliaikainen johtokunta.

Seuran esimiehenä toimi J. Marjala, varamiehenä Penkereen Pekka Korhonen, sihteerina Alma Lintunen ja muina johtokunnan jäseninä Lyydi Korhonen, Hanna Korhonen, Frans Laakso, August Korhonen, Aaro-Pekka Korhonen ja Pekka Oinonen. Ensimmäisinä tilintarkastajina toimivat neiti Anni Lampinen ja talollinen August Miettinen.

Saman vuoden syksyllä seuran säännöt vahvistettiin ja seuran toiminta alkoi pikkuhiljaa vakiintua. Nuorisoseuratoiminnan menestymisen ehtona on toimialueen kaikkien asukkaiden mukanaolo. Jo alusta pitäen kaikkien talojen väki emännistä ja isännistä lähtien talon nuoriin sekä aina palvelusväkeen saakka ovatkin olleet jäseninä Länsi-Kuopion Nuorisoseurassa.

 

Kuukausikokoukset pidettiin alkuaikoina aina kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina klo 5 j.p.p. vuorotellen Rytkyn ja Haminalahden kansakoululla ja taloissa. Säännöllisesti toistuvien kokousten ohjelman malli saatiin tännekin Pohjanmaan Nuorisoseuroista. NS-aatteen ylevä julistaja Santeri Alkio painotti seuratoiminnassa kaikkien jäsentensä omatoimisuutta ja sen tuottamaa iloa tekijälleen. Kaikki nuorisoseurassa toimivat oli saatava sekä vastaanottajiksi että antajiksi.

Santeri Alkio uskoi, että nuoriso mieltyy siveellisiin pyrkimyksiin ja siten ihanteet jalostuvat. Siveellisiä pyrkimyksiä ja korkeita ihanteita on tavoiteltava ja tarjottava nuoria miellyttävässä ja heidän ymmärtämässään muodossa.

Kuukausikokoukset aloitettiin aina yhteislaululla, jonka jälkeen seurasivat puhe, runonlausunta, esitelmä, oman seuralehden, kertomuksen tai sadunluenta, esimiehen johdolla käyty keskustelu esitelmän pohjalta tai jostakin ajankohtaisesta aiheesta. Ohjelmakokouksilla ja varainhankintaa varten pidettyjen iltamienohjelmien valmistamisella oli erittäin vaikuttava opetuksellinen ja kasvatuksellinen sekä esiintymistä harjaannuttava merkitys. Vanhemmankin väen sallimissa NS kokousissa nuoret saivat tavata toisiaan, seurustella ja kisata piirileikeissä.

Osa 2

Alkuvuosina kuukausikokousten esitelmät ja keskustelujen aiheet liittyivät ensimmäisen esimiehen agr. Marjalan ammattiin ja harrastuksiin, mikä olikin tarkoituksen mukaista ajatellen maanviljelystä ja karjanhoidosta elantonsa saavaa seuran jäsenistöä. Nuorisoseurassa pyrittiin näin vaikuttamaan jäsenten jokapäiväiseen elämään, herättämään innostusta oman ammatin harjoittamiseen ja kehittämiseen. Erityisesti maatalouden arvostusta haluttiin kohottaa, mikä oli jo siellä täällä nuorison silmissä alkanut horjua.

NS-liikkeen syntysanoissa korostettiin taloudellista kasvatusta. Alun alkaen vastustettiin juoppoutta, yöjuoksua, ylellistä kahvinjuontia, tupakanpolttoa, ylpeilemistä puvuissa ja tavoissa. Vaatimuksena oli että NS-jäsenten tulee niistä luopua ja koettaa säästää varojaan koko yhteiskunnan hyödyksi.

Niemelässä pidetyssä kokouksessa toukokuussa 1904 keskusteltiin tupakka- ja kahvilakosta, tanssin sopivuudesta sekä savolaisen ihmisen luonteenpiirteistä. Kuukausikokouksissa ei olut mitään tarjoilua ja ensimmäisissä iltamissakaan ei tarjottu kahvia, mutta kylläkin teetä ja limonadia.

Haminalahdessa toimi raittiusseura, jonka kanssa vasta perustettu NS teki kiinteästi yhteisyötä mm. tilaamalla Suomen Nuorisoseura ry:n Pyrkijä-lehteä raittiusseuran lukutupaan. Vuonna 1906 päätettiin nuoriso- ja raittiusseuran yhdistämisestä. Se olikin luontevaa, koska NS-periaatteisiin on kuulunut raittiuden edistäminen, muuta se ei ole siinä eikä missään muussakaan suhteissa olemaan mikään valittujen ihmisten yhdistys, vaan kaikenlaisten ja oppimaan haluavien ihmisten kohtauspaikka.

”Älkää unohtako köyhäin asiaa!” Lausui NS-liikkeen perustaja kansanedustajaksikin kohonnut Santeri Alkio ryhmätovereilleen jättäessään eduskuntatyön syksyllä 1922 ja ne sanat ilmaisevat myös erään NS-toiminnan periaatteen.

Länsi-Kuopion Nuorisoseura ei ole koskaan ollut niin varakas, että se olisi huomattavassa määrin auttamaan vähäosaisempia, mutta 1905 päätettiin käyttää iltamatulot Rytkyn ja Haminalahden kylien köyhien kansakoululaisten vaatetuksen avuksi. Edelleen iltamatuloilla avustettiin Rytkyn lainakirjastoa sekä ompelukoneen hankkimista kansakoululle. Vuonna 1916 päätettiin avustaa myös postinkantajaa. Apua jouduttiin antamaan usean vuoden ajan, sillä posti ylihallitus ei korottanut postinkantajan palkkaa. Postinkantajan avustamiseen pyydettiin mukaan myös työväenyhdistystä.

Osa 3

Länsi-Kuopion NS:n ensimmäisinä toimintavuosina elettii valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti jännittäviä murrosaikoja. Vuonna 1905 jäivät marraskuun 5. päiväksi suunnitellut iltamat suurlakon vuoksi pitämättä.

Nuorisoseura on sivistys- ja valistusjärjestö, jonka jäsenet voivat kuulua eri valtiollisiin ja yhteiskunnallisiin ryhmiin. Siitä syystä seurassa ei käsitelty poliittisia kysymyksiä. Kuitenkin tammikuun 6.pävivänän 1906 pidetyssä vuosikokouksessa Penkereellä otettiin selvä kanta valtiolliseen toimintaan ja päätetiin työskennellä perustuslaillisen valtiomuodon puolesta.

Yksikamarisen eduskunnan kokoontuminen toi uuden yhteiskuntapoliittisen tilanteen ja nuorisoseuratkin saivat uusia tehtäviä, joten poliittisten kysymysten syrjäyttäminen ei enää onnistunut, eikä se yleisen äänioikeuden saamisen jälkeen ollut enää tarpeenkaan.

Puolueiden ohjelmiin ja periaatteisiin tutustuttiin tasapuolisesti. Poliittisessa toiminnassa painotettiin kasvatuksellisia tavoitteita. Erityisesti korostettiin isänmaan rakkautta ja kansallistunnetta ja vapautta.

Suomi julistautuikin itsenäiseksi torstaina 06.12.1917 http://ilmatieteenlaitos.fi/itsenaisyyspaiva-1917 Seuran kuukausikokousten keskustelukysymyksinä olivat mm. Mitä nuorison olisi nykyään tehtävä? Mitä minun olisi tehtävä tullakseni kunnon kansalaiseksi? Nämä kysymykset kertovat itsenäisen Suomen nuorison etsineen itseään ja nuorisoseuratyö koettiin erittäin tärkeänä kasvatus- ja kulttuurijärjestönä.

Jäsenyys nuorisoseurassa on kaikkina aikoina kulkenut isältä pojalle ja vanhempi polvi on pyrkinyt välittämään seuratoiminnan perusperiaatteet uudelle polvelle. Seuratyössä on edellytetty kaikkien jäsenten osallistumista mahdollisuuksiensa mukaan toimintaan. Seuran erilaiset toimintamuodot on jaettu mahdollisimman monien aivojen ajateltaviksi ja työt mahdollisimman moinen tehtäväksi.

Vuosittain valittavalla seuran esimiehellä ja johtokunnalla on raskas työtaakka ja vastuu toiminnan onnistumisesta. Sihteeri Ida Pitkänen on kirjoittanut vuoden 1915 heinäkuun kokouksen pöytäkirjaan murheensa: ”On ikävää, kun nuoriso laiminlyö velvollisuuksiaan. Täyttäkäämme velvollisuutemme tinkimättä suorittamalla tehtävämme tunnollisesti ja saapumalla säännöllisesti kokousten alkuun”. Seuran keskuudessa on harjoitettu myös itsetutkiskelua ja istuttu ideoimassa toiminnan tehostamista ja arvostuksen ylläpitämistä. Esimies Pekka Korhonen on puhunut vuonna 1916 nuorisoseura-aatteesta, kuinka toiset nimittävät sitä oppimattomien seuraksi ja toiset taas liittyvät jäseniksi pysyäkseen ajan tasalla. Hän ymmärsi nuorten tarvitsevan harrastuksia ja ihanteita ja toivoi heidän osallistuvan järjestötoimintaan.

Länsi-Kuopion NS:n työ on ollut vuodesta toiseen monipuolista ja useimmille jäsenille on löytynyt mieluinen harrastus. Kaikille on avautunut mahdollisuus etsiä toimintamuotoja, koetella ja kehittää kykyjään. Jo ensimmäisenä toimintavuotena puuhattiin kokoon laulukunta johtajanaan opettaja Anna Lampinen. Kuorotoiminta on ollut väliin säännöllistä, väliin tilapäistä. Opettaja Hnna Partasen johtaessa kuoroa oli laulajien joukko enimmillään ja taito korkealla 1940-50-luvuilla. Näytelmät ja kuvaelmat ovat kuuluneet nuorisoseuran iltamien ja juhlien ohjelmistoon. niitä on käyty esittämässä naapurikylien ja muiden NS:n tilaisuuksissa. Näytelmien määrä kohoaa kymmeniin ja satoihin niiden esiintyjäjoukko.

Osa 4

NS-toiminnassa on pidetty puhetaitoa suuressa arvossa. On sanottu, että puhujien puutetta voidaan verrata vedenpuutteeseen luonnossa. Seura esimiehet olivat yleisimmin puhujia, mutta muutkin jäsenet puhuivat vuorollaan. kaikissa nuorisoseuroissa on pantu painoa myös kirjallisille harjoituksille.

Toveruus-nimistä seuralehteä alettiin julkaista jo toisena toimintavuotena. Se ilmestyi alkuvuosina säännöllisesti jokaiseen kuukausikokoukseen ja toimittaminen päättyi vasta 1950-luvulla. Kirjoitusten ja piirustusten aiheet kuvasivat nuorisoseura-aatetta ja kunkin ajan yhteiskunnallisia oloja ja luonnollisesti runsaasti nuoren ihmisen sisäisiä tunteita: unelmia, rakkautta, kaihoa, pettymystä ja ikävää.

Nuorisoseuroissa pyrittiin innostamaan jäseniä omaehtoiseen opiskeluun ja kirjallisuuden lukemiseen. Syyskuussa 1917 keskusteltiin NS-liikkeen oman lehden, pyrkijän, lukemisen hyödyllisyydestä. Keskustelu laajeni käsittelemään lukemista ja useimmat olivat sitä mieltä, että oman lehden lukemisesta oli hyötyä, kun se on oikein luettu ja ymmärretty. Keskustelijat hyväksyivät Alkionajatuksen ” kirjallisuuden merkitys vaikutustekijänä on ensiluokkainen”.

Ennen N-seuran perustamista Rytkyllä oli jo olemassa hyvä kyläkirjasto. Lainaajaluettelon mukaan vuosittainen lainaajamäärä vaihteli 50-60 välillä, joskin lainat olivat kasautuneet samoille, harvoille henkilöille.

Länsi-Kuopion NS:n ensimmäiset kaksikymmentävuotta olivat runsassisältöisiä ja nousujohteisia ”kultaisia” vuosia”. Jäsenistön keskeistä toimintaa rikastutettiin vierailemalla Vehmasmäen, Hirvilahden ja Haminalahden seurojen vieraina ja kutsumalla heitä myös vastavierailuille. Kesäisin tehtiin patikkaretkiä ja talvisin rekiajeluja Koivumäen opistolle ja naapurikylien isoihin taloihin. Neljän seuran yhteisistä kesäjuhlista ja talvitapahtumista Iida Pitkänen kirjoitti toimintakertomukseen. ”Nämä juhlat ovat olleet virkistyshetkiä valistustyössä, jossa meillä on laaja vainio. Siinä kysytään intoa ja innostusta saada hengenviljely puhtaaksi rikkaruohoista. Antaumuksella nämäkin neljä seuraan ovat tähän asti työskennelleet, koska yhteistyön tuloksena on uusi kirjasto kiertämässä. toivokaamme, ettei eripuraisuuden henki saisi sijaa yhteistyössä.”

 

Oman seuran toimintaa arvostellesaan hän kuitenkin mainitsee jäseniä kyllä olevan, mutta yhteistä intoa puuttuvan. Vuoden 1917 toimintasuunnitelmaan hän kiteyttää ajatuksen ”Aloittakaamme uusi vuosi siinä varmassa toivossa, että uudestaan hehkuisi kansanvalituksen liekki, jolla yksinomaan on pysyväistä merkitystä ja hyötyä tulevaisuudelle”.

Jatkuu myöhemmin....

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rytky, historia, yli 100-vuotta, Nuorisoseura, Länsi-Kuopio